Nyt siis korkkaan tämän blogin. Tarve kirjoittaa tätä blogia kumpuaa varmaankin siitä että äitiysvapaalla on liikaa aikaa ajatella (mihinkään muuhun ei sitten olekaan aikaa vauvan hoidon lisäksi, kun yksin huoltaa ja huolehtii) sekä tarvetta jakaa kokemuksia toivottavasti muiden kanssa ja muille. Mutta poks... nyt korkki auki.

Kun tulin raskaaksi huomasin tämän hassun hauskan ilmiön. Kun vatsani paljasti siunatun tilani ja siitä saivat  siten tietää niin tutut kun tuntemattomatkin, alkoivat kaikki synnyttäneet naiset kertoa minulle omasta raskaudestaan tai raskauksistaan.  Siis ystävät, sukulaiset, puolitutut ja tuntemattomatkin. Hämmnetävää. Tarinat päättyivät aina synnytykseen. Hyvin seikkaperäisesti kaikki ovat kertoneet miten voivat raskauden aikana, kuka oli maannut loppuraskauden vuoteen omana tai kuka syönyt laastia seinästä. Noista tarinoista pitäisi jonkun kirjoittaa kirja! Raskausajan parhaat.  Oma suosikkini oli kun eräs tuttavani oli raskaana ollessaan käynyt salaa aamuyöllä nuolemassa "uutta"asfalttia. Juu luitte oikein, kuulostaa kyllä aivan kreisiltä. Mutta mitäpä muuta sitä nainen raskaana ollessaan on kun ihan kreisi. Tai ainakin minä olin. Kaikki kertoivat kuinka, mistä ja kenen kanssa lähtivät synnyttämään. Kohteliaasti korva tarkkana tätä kertomusta tulee kuunnella kun jännitysnäytelmää. Viimeksi viikonloppuna 84 -vuotias rouva kertoi erittäin tarkasti kaikkien kolmen lapsensa syntymät ja karua kertomaa synnytyssairaalassa viettämästään ajasta.  Riuska kätilö kantoi neljää vauvaa kahdessa kainalossaan ja lähestulkoon heitteli vauvat äideille. Hei ota koppi ja syötä! Huh hu. Mutta aina tarinat loppuvat siihen. Synnytykseen ja viimeistään aikaan sairaalassa. Sivulausessa saatetaan mainita elämästä jälkeen synnytyksen. Niin. Siis unettomat yöt. Ja siinä se.

On ollut ihan mielenkiintoista kuunnella raskaus ja synnytystarinoita, mutta mitä sitten tapahtui? Oliko ensimmäiset kuukaudet niin kamalia ettei niitä haluta muistella vai ovatko kaikki äidit olleet niin sumussa että eivät muista mitään mistä kertoa? Nyt pian kaksi kuukautisen vauvan äitinä haluasin kuulla ensimmäisistä kuukausista, kokemuksia ja neuvoja vauvan kanssa aloitetusta elämänmittaisesta taipaleesta. Noh, ehkä täytyy ihan erikseen kysyä?

Poks kiinni.